Suru.

 Meidän pieni Trausti-murumme vietiin tänään lopetettavaksi sairastelun jälkeen. Tutkimuksissa ei meinannu löytyä mitään ja meni ihan surkeeseen kuntoon. Ehkä parempi näin.

Paijasin Traustia loppuun asti, vielä sydämen pysähyttyäkin itkee tuhersin sen turkkiin. Oloa helpottaa se, että tietää lopun olleen armollinen. Ihmisenä meidän ketunpoika olis joutunu kärsimään paljon kauemmin.