sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Krapulassa matkustaminen on Saatanasta

Tuskanhikisenä istun junassa. Ensin bussissa joka oli myöhässä
-> kiireesti loikin asemalle
-> nyrjäytin nilkan kun vauhdilla kävelin monttuun
-> lähes myöhästyin junasta.

Paaaiiinnn.

Oli kyllä hyvä keikka, oli vaan vähän laimea fiilis kun väsytti niin maan perkeleesti vähäisten yöunien jälkeen. Survouduin kuitenkin ihmismassaan ja kävin vispaamassa nyrkkiä ja riehumassa. Pitkästä aikaa Kätilöitä livenä, mjam :3
Soi Hades ja Pyhä maa ja Minä Määrään ja kaikkia ihkupohkuja. Hirveesti en uusimpien biisien mukana pysynyt mutta hyvää silti :D
Nukuin hyvin huonosti, palensi koko yön eikä tullut uni silmään. Ihanaa päästä kotiin kahden täkin lämpöön omaan pesään.
Siivoiltiinkin päivällä, kerrankin minusta on jotain hyötyä. Oikea kodinhengetär jne.
En ole syönyt mitään 30+ tuntiin, vähän heikottelee:D

Ei kai muuta tällä erää, pidän itseni miehenä.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Onnenpäivä

Heräsin neljän aikaan yöllä vitulliseen jumputukseen, jollakin oli bileet. Sen ansiosta huomasin kuitenkin saapuneen viestin, ei tarvia koko aikaa olla yksin Kuopiossa tänään yay :3 se yö on vielä epäselvä mutta noh, jaah. Kerrankos sitä kuoliaaksi jäätyy :3

Heräsin seitsemän maita uudestaan, oli saapunut facebook-viesti eräältä vanhalta tutulta jonka kanssa meni sukset ristiin pitkän aikaa sitten. Taas olen ollut liian ylpeä pyytämään anteeksi, annanpas itsestäni hyvän kuvan täällä :D
Yllätyin hyvinkin kovasti, heti tuli hyvä mieli. Eikä enää unikaan tullut simmuun.
Katsoo nyt että kuinka humalassa hän viestin on laittanut, tuleeko sieltä kohta vihaa niskaan.

Oli tullut viestiä myös toiselta tutulta, joka teki oharintapaiset jonkin aikaa sitten. Kyseli, että missä menen, kun on nyt täälläpäin käymässä.
Mulle ei vittuilla.

Parin tunnin päästä hyppään bussiin jolla ABC:lle, josta lähtee kimppakyyti Kuopioon. Siellä taas busseilua ja oletettavasti Petoselle. Juomahan, juomahan! Ai mikä juomalakko :C Shame on me.


ILLALLA KÄTILÖT UAAHHH!!


Luna be so happy. Kunpa tulisi uusia tuttavuuksia tänään, erakkoelämä rupeaa synkistämään kun talvea kohden mennään. Ei pimeässä oo kivaa yksin aina ): eikä yleensä.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Syysnurinanarinaa


Vasta oli ihana ja aurinkoinen alkusyksy. 
Tällä viikolla tulikin jo ensilumi, jumalauta, syyskuussa?! Kävelin töistä kotiin halki räntä-/lumi-/raemyrskyn ja itkin sisäisesti.

Eilen poltin tuoksukynttilöitä jäätävän tuulen repiessä puita ulkona.
Todella, todella masentavaa.


Kevennyksenä kuva narkomaanilapsesta joka kopeloi itseään.





What did the little boy with no arms and no legs get for Christmas?



-Cancer.


Haamu-Luna

Näin jännän unen.
Olin lähdössä muutaman tutun kanssa lomamatkalle. Sattuneiden tapahtumien seurauksena matkakumppanini pelastuivat mutta minä jäin turmabussiin. Pääni oli ehjä ja pystyin huutamaan ruttaantuneen bussin sisältä tutuilleni, lähes koko loppukroppani oli jauhelihaa. Kun pelastajat sitten saapuivat, oli minut kaavittava bussin rakenteista. Silloin minä sitten kuolin.

Varmaan moni on kuullut ja lukenut siitä, miten monet uskovat tai ainakin haluavat uskoa, että kuolleen ihmisen sielu ei heti katoa minne sitten meneekään. Vaan sillä on mahdollisuus käydä rakkaittensa luona jättämässä hyvästit. Ja että nämä haamuhavainnot ja muut oudot ilmiöt jonkun tärkeän ihmisen kuollessa eivät olisikaan pelkkää surun ja stressin aiheuttamaa harhaa.
En tosiaankaan tiedä uskonko itse sellaiseen, mutta unessani näin kävi.

Nämä jäljelle jääneet matkustajat siirtyivät toiseen bussiin jossa oli väljää. Tässä uudessa bussissa oli eräs ennen minulle tärkeä ihminen. Ja ehkä alitajuntaisesti vieläkin tärkeä. Minun on pitänyt pyytää häneltä anteeksi jo muutaman vuoden ajan, mutta en uskalla. Unessa kuitenkin pyysin, ja saimme vanhat asiat sovittua. Niin helpottunut olo vaikka se vain uni olikin.
Eräs nykyinen ystäväni kysyi minulta bussissa, että tulenko lauantaina hänen juhliinsa. Sanoin etten voi koska olen kuollut ja että kohta minun on lähdettävä. Hän alkoi huutamaan ja haukkumaan minua. Siksi että en voinut mennä känyisiin ryyppäjäisiinsä koska olin sattunut kuolemaan aiemmin!

Unessa tapahtui vaikka mitä muutakin, mutta en jaksa kaikkea kirjoittaa.
Nyt vaan rupesi ajattelemaan erilailla ilmiöitä joita itselle ja tutuille on käynyt läheisen kuollessa. Kyllä, typerimmässäkin unessa on aina jotain miettimisen aihetta.
Plus sisäistin taas kerran, että anteeksipyyntö ei ole ainakaan pahasta. Se on vaan niin vaikea sana.

Kohta menen amiskalle kurssille jatkamaan unosiani, umf. Mielummin olisin töissä mutta kai tämän jaksaa.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Leipuri Hiiiiiiva, hänasuukumputiellä

Tein ehkä maailman parhaita siemen-nokkos-pinaattisämpyleitä. Taikinaan eksyi kaikki pellavan- ja auringonkukansiemenistä vehnänalkioihin ja fibrexiin. Myös kurpitsansiemeniä pienin sekaan.
Hyvä minä kun poimin kesällä nokkosia sormet ruvella, kärsimys palkittiin!
Nyt koko koti tuoksuu hyvälle ja on maukasta evästä huomiseen työpäivään. Pakkaseenkin pääsee osa.
Olen hyvin onnellinen koska hyvä ruoka on elämän suola :3

lauantai 21. syyskuuta 2013

Olen niin väsynyt.

Vaikka nukuinkin luonnottoman hyvin.
Näin yksin elellessä kyllä arvostaa niitä harvoja öitä kun pääsee jonkun viereen ihan vaan nukkumaan. Heti tulee hyvät unoset.

Minulla on ei niin pieni krapulanpoikanen, sanoisinko jopa että vittumainen perseilevä teinikrapula joka tekee elämästä helvettiä.
En silti luovuta.
En, vaikka jouduin istumaan Varkauden juna-asemalla yli kaksi tuntia kännykän akun ollessa erittäin tyhjä, päänsäryn jyskyttäessä niin että mahassa asti kouristi, perseeni jäätyessä kivisiin portaisiin.

Ensi viikolla taasen Kuopioon, katsoo miten kuollut sitä sitten vaihteeksi on.


Tässä lähiaikoina minun etunimeni hakataan erään henkilön ihoon. Olen asiasta aika innoissani, suuri kunnianosoitus. Ja tähän heti selvennän, jos kyseessä olisi miesystävänrutjake tai muu vastaava ruoja joka edes harkitsisi tuon tason tatuointia, lätty lätisisi.
Asiat voi tehdä tyylillä ja sitten ei ihan niin tyylillä.


Tämä darrapeikko voisi kohta vetäytyä unten maille, Nukkumasa vaaniikin satsien kanssa jo sängyn alla.



P.S. Tänään rakas Pele Buliwari Button-Boymme olisi täyttänyt 11 vuotta.
Ikävä sitä ruttuturpaa. Tasan vuosi sitten otin bulldoggitatuoinnin vasempaan tissiin Pelen muistoksi.





♥♥♥

torstai 19. syyskuuta 2013

Sinut rautakangella seivästän, ja kyrvällä naamaan lyön.

Kuuntelenpa siis Kätilöitä.
Ensi viikolla livenä, woop!

Ostin äsken lipun Ghostin keikalle..
En oo varmaan koskaan ollu näin innoissani ja onnellinen mistään!
Kuitenkin huomioon ottaen sen, että lähden yksin harhailemaan Helsinkiin ja yksin keikalle ja yksin sieltä jonnekkin yöksi. 
Jos kuolen sillä reissulla, toivon sen tapahtuvan vasta keikan jälkeen. Kuolisinpa ainakin onnellisena.

Tänään oli eka työpäivä, opettelin tilausten kirjaamista koneelle ja tuotelappujen tekoa. Myös tiskasin ja kävin pankissa ja muilla asioilla.
Aika kivaa (:

Ei kai mulla muuta taaskaan.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

OH MYH GODH

MAAILMAN PARHAITA UUTISIA!!!

Menen 13.12. katsomaan GHOSTIA Helsinkiin!
Jos siis ehdin saada lipun, kjehheh.

Perjantai 13., sinusta tulee joulukuussa onnenpäivä.

Melkein pissin housuun innostuksesta kun täti lupasi maksaa lipun♥
Nyt sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Joulukuu on liian kaukana.


Tein tänään myös pipon, joka on vähän iso. Mutta ei se haittaa.


Ilme :I

maanantai 16. syyskuuta 2013

Mummo-Luna

Tartuin tänään puikkoihin hyyyyyvin pitkästä aikaa. Pitää aloittaa helpolla, eli säärystimillä:D ei muuta kuin joustinneuletta ja suoraa pyöröneuletta. Täällä minä tuoksukynttilän valossa, teekupin ääressä nyherrän.

Ostin myös kuitupitoisia herkkuja, voisin elää maustamattomalla jogurtilla, siemenillä ja leseillä. Namnam <3
Kotiin päätyi vehnäleseitä entisten loputtua. Samoin vehnänalkioita, kunnon kivennäisaine- ja proteiinipommi. Ennestään oli jo siemeniä muutamaa laatua. Aivan uutena tuttavuutena nappasin koriin sokerijuurikaskuitua hiutaleina. Sisältää 73% ravintokuitua :O pitääkin olla varovainen, vetää suolet varmaan aika tehokkaasti tukkoon jos ei totuttele pikku hiljaa.

Kävin aamulla äidin ja koirien kanssa lenkillä kun olin maalla yötä.
Sänkipellolla hölkkäilin menemään (:
Sain myös isäpuolen Tenolta fisustamaa lohta, oijjjumalauta mikä ruokaorgasmi.

Syksy on kyllä kaunis mutta aika perseestä. Kuitti.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Man Son

Sain juuri luettua Micael Dahlénin kirjan Ihmispedot. Taas voimistui mielenkiinto murhaa kohtaan. Dahlén pohtiikin kirjassaan sitä, katoaako ihmisyys kun olet riistänyt jonkun hengen.

 Samalla hetkellä kun tapoin hänet, ajattelin vaistomaisesti, etten ole enää ihminen.

 Jos et enää ole ihminen, mikä olet? Yli-ihminen? Olet tehnyt jotain jota ei voi koskaan peruuttaa, jotain suurta ja merkityksellistä.

Pakko tunnustaa, olen kateellinen Dahlénille. Hän pääsi viiden kuuluisuuden luokse, jakamaan ajatuksiaan heidän kanssaan. Ja kuulemaan heidän tarinansa henkilökohtaisesti.

Kuulemaan kuinka Issei Sagawa kertoo yksityiskohtaisesti illasta, jona tappoi Renée Harteweltin ja söi tämän tuoretta lihaa. Kuinka hän muutaman päivän ajan nautiskeli ihmislihan mausta samalla tutkien tämän hollantilaisen naisen kehon läpikotaisin. Kuinka tämän miehen fanit antavat kuvia emättimistään ja lähettelevät hänelle rakkauskirjeitä.

Kuulemaan Dorothea Puenten kuuluisasta luupuutarhasta ja kuinka häntä arvostetaan vankilassa niin, että vartijat ovat pyytäneet häntä huolehtimaan uusista vangeista, puhumaan heille. Postin tuodessa rakkaus- ja kosiokirjeitä ympäri maailmaa. Siinä on isoäiti minun makuuni.

Micael kävi myös Peter Lundinin luona, tässä vaiheessa kyllä itsekin hämmästyin. Neljä ihmistä paljain käsin tappanut mies (mukaanlukien äitinsä päiviltä päästänyt) jota pidetään tuollaisessa arvossa? Huhhuh. Naiset jonottavat päästäkseen harrastamaan hänen kanssaan seksiä vankilaan. Päivät pitkät hän paukuttaa menemään.

Wayne Lon tarina ei niin kiinnostanut, hän tappoi kaksi ihmistä kouluammuskelussa. Hän katuu, mutta on silti hyvin pettynyt huomion vähäisyydestä. Waynella on kuitenkin paljon faneja.

Kuuluisimpana ja vaikuttavimpana kirjaan pääsi kaikkien tuntema Charles Manson. Tässä kohtaa kateuden aalto pyyhkii yli ja huolella. Kuinka monella on mahdollisuus päästä aterioimaan ja keskustelemaan Mansonin kanssa?! Micael kylläkin sai tehdä pitkään töitä, mm. metsästää harvinaista soitinta kuukausikaupalla ja hän piti yli vuoden ajan yhteyttä Gray Wolfiin jota kutsuu 'vaelluksensa oppaaksi'. Lopulta hän pääsi Starin ja Gray Wolfin, oppaidensa, hoiviin aavikkokaupunkiin valmistautumaan vierailuun.
Kyllä, Manson voi olla hullu, mutta viisas sellainen.

Star ja Gray Wolf pitävät yllä nettisivuja, mm. Facebookin faniryhmää ja ATWA-sivustoa.
Olin kysynyt häneltä, miten hän haluaisi ihmisten näkevän hänet, monien tarinoiden, legendojen, tulkintojen ja lukemattomien ihmisten ympäröimän myyttisen miehen. Hän laski kätensä käsivarrelleni, nojautui hyvin lähelle ja katsoi minua syvälle silmiin, ja näin oman kuvajaiseni hänen laajentuneista mustista pupilleistaan.
"Peilistä."
-Micael Dahlénin keskustelusta Charles Mansonin kanssa, Ihmispedot 
 
Haluatko, että autan sinua tekemään itsestäsi rock-tähden ja vaikuttamaan ihmisiin? Tapa muutama ihminen ja heitä vähän verta päälle, se toimii.
-Charles Manson

Tulin siihen johtopäätökseen, että kun rahat loppuvat eikä elämässä ole mitään tarpeeksi mielenkiintoista, minä tapan. 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Hullu musta on tullu. *Tylsää jauhantaa liikakiloista ja elintavoista*

Olen siis ajatellut ryhdistäytyä!
Koko kesän olen vain bilettänyt ja ryypännyt ja laiskotellut ja dokannut ja syönyt ja deekuillut ja nukkunut erittäin huonosti.
Paisunut kuin pullataikina.
Nyt jos töihin päästessä tulisi jotain tolkkua hommaan.

Läskiä enemmän ärsyttää huono kunto, sen haluan hoitaa. Laihtuminen on plussaa.
Enkä siis kuvittele olevani sairaalloisen ylipainoinen, asiasta puhuttaessa heti leimataan typeräksi teiniksi joka haukkuu itseään läskiksi, kerjää huomiota ja rypee itsesäälissä.

Silloin kun itsellä ei ole hyvä olla, kannattaa herätä ja tehdä asialle jotain.

Juu, ylilaihuus on rumaa enkä halua mikään kukkakeppi ollakkaan. Mielummin vähän lääniä mitä läpsytellä. Muutenkin näin päärynäsukuun kuuluvana, haluan pitää edes nämä pienet tissit.

Yläasteella BMI:ni oli 15, nykyistä en kehtaa tänne edes kirjoittaa:D

Ensimmäisenä asiana rajoitan juomistani. Tullut pääsääntöisesti muutaman kerran viikkoon juotua tukevat kännit tässä parin kuukauden aikana. Nyt päätin että juon vasta Turmion Kätilöiden levyjulkkareilla kuun lopussa. Ja silloinhan minäpoika muuten juon, WOOP WOOP!

Toisekseen, otan takaisin entisen aamuperinteeni; leseitä, siemeniä, marjoja ja maustamatonta jogurttia. Tulee paljon parempi olo kun saa aamulla massuun kuituja ja vitamiineja. Oksennus lentää aina jos syö jotain kiinteää, huonon olon takia ei ole tullut sitten syötyä mitään aamuisin.

Kävelen jo jonkin verran, mutta voisin kokeilla aloittaa juoksemisen uudestaan. Nyt syksyn tullessa rupeamme muutenkin naapurin kanssa taas sauvakävelemään säännöllisemmin. Haluaisin uida, mutta vihaan uimahalleja. Se on siis jätettävä kesään.

Pahinta ovat yksinäiset illat koneen ääressä, koko ajan pakko puputtaa jotain nannaa. Karkkia menisi kilotolkulla jos vain kaapissa olisi. Olen ruvennut mutustamaan purkkaa, se auttaa jonkin verran. Tänään oletettavasti sniikkaan kaverin luo herkkuhimoa pakoon. Harmi vaan että kaveri aikoo juoda ja houkuttelee minuakin. Juomalakko pitää! Kai..

Eiköhän tämä tästä, ei saa ottaa liian vakavasti, stressihän lihottaa :D

torstai 12. syyskuuta 2013

Valaistuminen

Mulla on ollut kohta kaksi vuotta JVC:n "mikrokomponenttijärjestelmä" eli musta laatikko ja kajarit joilla voi kuunnella musiikkia. Ihan hyvin oon sillä saanu kuunneltua, manuaaliin en oo koskenukkaan. Kunnes nyt vahingossa löysin sen..
Ihan ekana asetin kellonajan, wow! Tekniikan ihmelapsi.
Pian huomasin pikkuisen johtomytyn. Siis mitä vittua, tällä voi kuunnella myös radioo?! Olin jo tunkemassa sitä seinään kaapelirasiaan kunnes onneks mietin hetken. Hyvin kuuluu (:
Löysin ihan hirveesti kehittyneempiä toimintoja, kaikki ryhmätoistoista bassovahvistukseen ja uniajastimesta PTY-koodihakuun. Siis minun mielestä aika luxxxusta.

En uskalla ettiä kännykän manuaalia mistään, itken kohta ku oon missannu niin paljon kaikkee hienoo ja elämää helpottavaa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

maanantai 9. syyskuuta 2013

Paardeeeeiiii

Jumalauta. Ei helvetti.
Tiivistelmä viikonlopusta:

Perjantai
Juoksemista ympäri Helsinkiä ja myöhästyminen laivasta. Sisäistä itkua. Onneksi saadaan liput toiselle yhtiölle. Aivan hirveä pikkupaatti jossa istutaan kuin sillit purkissa. Tax free vessan kokoinen. Maksaa viisinkertaisesti sen mitä olimme maksaneen Viking Line Expressista.
Laivassa ryyppäämistä, Tallinnassa lisää ryyppäämistä, ravintolaruokaa ja Super Alko.
Illalla Helsinkiin josta Tikkurilaan jatkamaan juomista. Old Storyyn, PRKL Clubille ja Bar Bäkkärille. Draamaa. Hirveässä jurrissa uuden tuttavuuden luo yöksi.

Lauantai
Aamulla pientä vapinaa. Nummelaan laittautumaan ja potemaan krapulaa. Ottamaan tasoittavia. Siitä sitten hallille toisiin juhliin. Boolia ja juomapelejä, naisia ja miehiä tanssimassa tiskillä ja pöydällä. Sieltä paikalliseen baariin jatkamaan. Erittäin erittäin humalaisia ihmisiä ja hiukan draamaa.

Siis todella onnistunut viikonloppu ainakin mulla (: on taas mitä muistella seuraavat puol vuotta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Toinen paketti. Hurrdurr.

Pakkohan se on mainostaa mitä kaikkea posti taas toikaan tullessaan.



Morinagan mansikkamaitokarkkeja Rilakkuma-aiheisessa paketissa. Niin suloista ja hyvää!


Yllätysyllätys rypäleen makuisia Hello Kitty -hedelmätoffeita ja ramunen makuisia Puccho-karamelleja. Pucchot ovat erikoisen hyviä koska karamellimassan sisällä on ramune(sooda)jauhepallosia ja makuraitoja.


Tarroja, askarteluunpaskarteluun.


Pillerirasiat. Näistä kehtaa vetää nappia naamaan.


Ihanat Miffy-kynät ja Blipon kaupanpäällinen.


Tätä olen etsinyt kauan; kunnollista, halpaa, muovipäällysteistä hiirimattoa.  Kaiken lisäksi se on aivan helvetin hieno!


Joululahjojen pikkuhärpäkkeiksi sopii aina Hello Kitty -sälä. Valitettavasti yksi kisu on invaliidi ):


Rusetteja ei voi koskaan olla liikaa. 



Jottei ihan nössöilyks mene niin pitää heruttaa täälläkin mun ihania ballbusting-kenkiä. Nämä ovat Tallinnan tuliaisia rakkaalta tädiltäni joka tietää mitä nainen haluaa.


Kurapirtelö

Ei, syksyn tulo ei lämmitä mieltä kuten liekkiripuli karrelle palanutta persereikää.
Se vituttaa niin rankasti ettei veri kierrä.
Kohta saa taas olla kumpparit jalassa ja sateenvarjo kädessä 24/7 ellei vaihtoehtoisesti vaan vaivu peiton alle syysväsymyksen kouriin. Nääh, syysvitutus on ainakin se joka muhun iskee. Tekis mieli potkia kaikki säälittävät ruskeat ja keltaiset lehdenkuvatukset takaisin puihin.
En sano etten haluaisi koskaan talvea, en vaan halua kesän loppuvan.

Nyt soi Ghost kovaa ja korkealta kun keräilen itseäni astuakseni tuonne päivä päivältä kirjavampien puiden lomaan astelemaan lakastuvalle nurmelle katkerien kyynelten korventaessa kohmeisilla poskilla.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Veikkaan, että kärpäset arvuuttelevat kuinka paljon paskaa suuhun mahtuukaan.

Kärpäset = kuvakelaiset.

Otetaanpa riski ja julkistetaan tämä turhaakin turhempi bloginkuvatus kansalle.
Okei, kuvakkeelle, ei facebookiin sentään.
Kohta vuoden ajan pitänyt tätä yllä ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Uudistin koko sonnan keväällä ja poistin vanhat kirjoitukset, ihan hyvä niin.
Joko tämä pysyy pimennossa (ei haittaa lainkaan) tai saa osakseen kuvakelaisten perseilyä.
Sen verran kuivakkaa että menestyksen puute on taattu.


Muttaniin, Heikinlampi Punkista jälkifiilinkejä.
Yllättävän hyvä meno. En kuunnellut kaikkia bändejä sisällä vaan istuin aika kauan teranssilla. Asylum 8:n ja Prospective Reignin kävin fiilistelemässä. Asylum 8 oli aivan uusi tuttavuus, Prospective Reign on edes vähän tutumpi. Eks-ukko rumpaloi siinä ja pari muuta bändiläistä on puolituttuja.
Pakko sanoa että vetivät aivan helvetin hyvin, olen ylpeä! 

PS. Selvisi että perjantaina pitää käydä Tallinnassa, kuolen. En halua mennä laivaan. 
Illalla sitten PRKL Club, saa tulla bongailemaan (ja tarjoamaan muutaman tequilan).




Tässä eräs hiirineito, Nakki nimeltään. Nahkainen ja aavistuksen nukkainen, maailman suloisin otus.