Ei, syksyn tulo ei lämmitä mieltä kuten liekkiripuli karrelle palanutta persereikää.
Se vituttaa niin rankasti ettei veri kierrä.
Kohta saa taas olla kumpparit jalassa ja sateenvarjo kädessä 24/7 ellei vaihtoehtoisesti vaan vaivu peiton alle syysväsymyksen kouriin. Nääh, syysvitutus on ainakin se joka muhun iskee. Tekis mieli potkia kaikki säälittävät ruskeat ja keltaiset lehdenkuvatukset takaisin puihin.
En sano etten haluaisi koskaan talvea, en vaan halua kesän loppuvan.
Nyt soi Ghost kovaa ja korkealta kun keräilen itseäni astuakseni tuonne päivä päivältä kirjavampien puiden lomaan astelemaan lakastuvalle nurmelle katkerien kyynelten korventaessa kohmeisilla poskilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti