Näin yksin elellessä kyllä arvostaa niitä harvoja öitä kun pääsee jonkun viereen ihan vaan nukkumaan. Heti tulee hyvät unoset.
Minulla on ei niin pieni krapulanpoikanen, sanoisinko jopa että vittumainen perseilevä teinikrapula joka tekee elämästä helvettiä.
En silti luovuta.
En, vaikka jouduin istumaan Varkauden juna-asemalla yli kaksi tuntia kännykän akun ollessa erittäin tyhjä, päänsäryn jyskyttäessä niin että mahassa asti kouristi, perseeni jäätyessä kivisiin portaisiin.
Ensi viikolla taasen Kuopioon, katsoo miten kuollut sitä sitten vaihteeksi on.
Tässä lähiaikoina minun etunimeni hakataan erään henkilön ihoon. Olen asiasta aika innoissani, suuri kunnianosoitus. Ja tähän heti selvennän, jos kyseessä olisi miesystävänrutjake tai muu vastaava ruoja joka edes harkitsisi tuon tason tatuointia, lätty lätisisi.
Asiat voi tehdä tyylillä ja sitten ei ihan niin tyylillä.
Tämä darrapeikko voisi kohta vetäytyä unten maille, Nukkumasa vaaniikin satsien kanssa jo sängyn alla.
P.S. Tänään rakas Pele Buliwari Button-Boymme olisi täyttänyt 11 vuotta.
Ikävä sitä ruttuturpaa. Tasan vuosi sitten otin bulldoggitatuoinnin vasempaan tissiin Pelen muistoksi.
♥♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti