Nyt jos aivan suoraan sanon niin vuosiin ei ole mennyt elämässä näin perseelleen. Olen itse sössinyt asioitani (taas vaihteeksi), plus olen erittäin ikävässä välikädessä. Otan täyden vastuun aiheuttamastani mielipahasta, vitutuksesta ja pettymyksestä. Tälläkin hetkellä mietin sitä miten kukaan ihminen voi olla näin saatanan typerä. Ja kuinka minunlaiseni voi silti saada anteeksi. Itse en antaisi itselleni anteeksi puoliakaan teoistani.
Joskus todella toivon että minuun taottaisiin järkeä, kirjaimellisesti.
Sitten tämä toinen asia. Lupauksien ja salaisuuksien pitäminen on yleensä helppoa, mutta järjestelmällinen salailu ja tietämättömän esittäminen käyvät voimille. Itse kun olen sitä tyyppiä joka ottaa paskat niskaan tervetulotoivotusten saattelemana, kerron siis suoraan kun olen tehnyt jotain kamalaa ja toivon että minut laitetaan kärsimään teoistani jotta olisi edes pieni mahdollisuus anteeksiantoon. Silloin vasta voi nähdä minut oikeasti nöyränä kun olen satuttanut läheisiäni.
Tämä minuun periaatteessa liittymätön tilanne on punoutunut köydeksi kaulan ympärille. Joskus toivon etten olisi luotettava ihminen jolle muut avautuvat ja uskovat asioitaan. Sillä voi olla kallis hinta.
Lohtua tilanteeseen tuo uusi mielenkiintoinen tuttavuus, on jotain minkä takia kurkkia kännykkää kesken työpäivän ja saada ajatukset johonkin mieluisaan.
Luna kuittailee itselleen ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti