Tänään oli töissä aika kamala olo. Tuskanhikeä pukkas. Pomo sitten laitto iltapäivällä viestiä että pitää potee huominen päivä. Kai se on pakko.
Vähän tuntuu sille että syksy ja kuolema ovat täällä. Monilla tutuilla ollut kovastikin epäonnea, ja minä stressaajaihmisenä imen kaiken surun ja väsymyksen itseeni. Olin vuorokauden syömättä kun oksetti vain. On se vaan kumma miten kaikki paska kaatuu ihmisten niskaan samaan aikaan. Heti kun paska on taputeltu, tulee uutta taivaan täydeltä.
Itse selviän aina vähällä, minulla vain on niin typerä luonne. Haluaisin pelastaa kaikki ihmiset pahalta. Ratkoa muiden ongelmat ja surra muiden surut.
Enkä silti osaa lohduttaa ihmisiä oikein. En uskalla ): tuntuu että tungettelen.
Angst angst.
Mörkö tuli mamin luo hoitoon illaksi, saipahan silitellä ja paijailla kerrankin jotakuta ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti