keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Aurinko <3

Kevät on täällä!! Kello on yli neljän ja ulkona on valosaa, ei voi olla todellista. Tänään paistanu aurinko ihan täydeltä taivaalta :3 voisin lähes kuolla ilosta. Kuivaa asvalttia <3

Ja näin sivuseikkana taisin vahingossa saada palkkatyön hups.

Käytiin äitin ja muutaman lapsen kanssa kattomassa Onneli ja Anneli ja oli kyllä hyvä lastenleffa pitkästä aikaa. Oon niin täynnä juonettomia paskoja animaatioita jotka vaan toistaa itteään.
Parin tunnin päästä ois lenkille lähtö, olen niin kovin iloinen ja onnellinen tällä hetkellä että kamalasti energiaa.

Linnut laulaa, voisin toitottaa keväästä tähän pari sataa riviä mutten jaksa :D

Kuittaan vaan ja meen parvekkeelle ottamaan aurinkoo.

torstai 20. helmikuuta 2014

Kuuntelen tässä vähän Ghostii vaihteeks

Ja huomenna lähden taas metsän keskelle koiravahdiksi ypöyksin isoon taloon byyy. Kyllä mä selviän. Lähinnä jännittää tuo kohteeseen matkaaminen, en kykene muistamaan millon oisin viimeeks ajanut autoa. Nyt otan porukoitten keltasen paholaisen, Ford Ka:n, lainaan ja hurruutan kauas pois. Tottakai Ghostin levyt mukaan ni menee matka hyvin. Sit perillä vähä kotiteatterista Ghostia ja In Solitudea ja Jess and the Ancient Onesia. Harmi ku alakerran jukeboksista ei oikee löydy paljoo hyviä. Millonkahan kyllästyn tohon Ghostiin, tuskin koskaan hihihuhi.

Oon nähny taas hirveesti unia mun suljetusta huoneesta ja kaikesta oudosta. Ja jääkarhuista jotka panee Kaija Koon Tinakenkätytön soidessa taustalla, se kyllä soi koko unen ajan mut olihan se upeeta nähä unta paneksivista elukoista. Oli unessa lautalla pienoinen kahvila jossa ne valkeat karhut joi mustana kahvia. Ala-astelaulut ♥
Nään tosi paljon lesboilu-unia nykyään, pitää varmaan lähteä naisiin jossain välissä. Ei miesjutuista yleensä tuu mitään ni voishan sitä kokeilla. Haha lulz ei vais, me naiset ollaan ihan kamalia, ei ikinä! Kai se on tää kevät joka herättelee mun uinuvan kieroutuneen seksuaalisuuden talvikohmeestaan. En taida avautua aiheesta.

Oon saanu itteeni vähän enemmän ihmisen mittoihin viime aikoina, en oo kyllä vaa'alle uskaltautunut mutta peili kertoo jotain kun sivuprofiilia kattelee. En oo ihan niin turvonnu pallero ku ennen :D mutta onhan tässä vielä matkaa ihannepainoon, voin sanoo ettei tuu saavutettua tällä itsehillinnällä. Just tuli puhelinsoitto että koiravahdille on ostettu kaapit täyteen nameja. Mielummi oon sokerilla ja rasvalla kyllästetty tyytyväinen pullukka ku laiha ja herkkulakossa. Noitten koirujen kanssa tulee kuitenkin vedettyä armottomat lenkit kun ne on tottunu niin paljoon liikuntaan, energiaa ihan älyttömästi. Ei oo niin huono omatunto sitten :D On tää elämä vaan rankkaa, miks on mahdotonta olla normaalipainonen ja syödä mitä tahtoo ja olla onnellinen. Onneks oon naamasta niin kaunis et hurmaan kaikki vaik painasin 666 kiloo. No ei vais!



Täs mä camihoroilen apinana.

Luna kuittaa ja rupeaa pakkaamaan viikonloppua varten ja antamaan tuhat pusua tuolle paskahännälle kun pitää jättää toinen pitkästä aikaa yksin pariksi päiväksi.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Imelöintiä melkee

Ajattelin ystävänpäivän kunniaks kuvata ton läskin kakkahännän kanssa taidetta.
Tosiaan mun mielestä ystävänpäivä on Suomessa ihan kuraa ja vittua ja perkelettä, kuka on kehannu ees noin vääntää sen joksku ystävänpäiväks prkl. Oon aika kaukana romanttisesta ihmisestä mutta kai nyt vois tollasten 'juhla'päivien tarkotukset edes säästää, pitääkö kaikkee mennä ronkkimaan.
Haistakaa vittu :D 

Muttajoo, kaunis kuvahan tuosta tuli, mä ja Paint ollaan kamuja.
Peksu näytti sille ettei paljoo kehannu turhaan työntää sormia lähelle, vähe murhaava katse.



Peksu ja Luna kuittaa ja rupee kohta siivoomaan häkkiä yhteisvoimin.



tiistai 11. helmikuuta 2014

HAHAA sanoinko jotain, kipeysmussutusta

Menin superajoissa koisimaan, jo ennen kymmentä nukahdin. Vähän särki päätä mutta se ei ole lainkaan epänormaalia. Noh, parin tunnin päästä heräsin siihen kun en saanut ollenkaan ilmaa vedettyä sisään, kurkku oli rutikuiva ja turvoksissa kun en pystynyt hengittämään nenän kautta. Jotenkin sain nieleksittyä ja yritin jatkaa unia, mutta en kyllä usko nukkuneeni silmällistäkään :D
Lopulta neljän maita nappasin särkylääkkeen messiin ja menin keittiöön juomaan vettä kun suussa ei taas liikkunut mikään, aivan rutikuiva. Sain särkylääkkeen alas ja limakalvot lähes henkiin, kun tajusin tukoksen aiheuttajan. Koko vitun kitapurje (lue: yrjölärppä) on turvonnut tukkien melkein koko nielun, roikkuen kurkun puolella. Oksennus meinaa tulla koko ajan :D
Joka paikkaa kolottaa, olen niin varma että pääsen taas tiputukseen tämän johdosta jos kuume rupeaa nousemaan. Ihanaa :C

Isäpuolelta leikattiin yrjölärppä pois kun se temppuili aina, kelpaisi mullekkin. Oikeastaan voisin poistattaa nielusta kaikki perkeleen ulokkeet.



Luna kuittaa ja kysyy että mistä tätä vihreää limaa oikein sikiää.

maanantai 10. helmikuuta 2014

No siis joo. Niin. Siis.

En tiedä taas mistään mitään. Oon nähny niin outoja ja ahistavia unia etten uskalla olla kohta omassa kodissani. Oon taas raapinu itteni verille. Ihan sikakivaa. Ei ahdista eikä vituta lainkaan.

Nyt parin päivän sisään mua on lähestytty muutamalta taholta, vähän oudoissa merkeissä lähinnä. Kuten piikityspyyntö :D Tänään sitten tuli 'käsky' että pitäis nähdä ja jutella asiat halki erään ihmisen kanssa. Mitä jos ei vaan jaksa? Elämä on helpompaa ku on aina itestään. Eikä mein ystävyys enää olis kuitenkaan samanlaista. Kai pitäis oikeesti kattoo peiliin mutta ku ei jaksa. Haha nega-Luna. Johtuu varmaan siitä ku oon näköjään tulossa kipeeks, enhän mä aina näin angstinen oo. Enhän.
Nomut töissä oli kivaa vaikka vähän ärsytti kun sain paljon lisähommaa uuden työntekijän johdosta, mut tietenkin neuvoin niin hyvin ku osasin ja korjailin sen jälkiä. Ei kukaan heti voi osata. Mukavalle tuntu uus miekkonen ja huomenna saan siltä raippaa hihi. Viikot menee tosi nopeesti nykyään. Ja opin koko ajan uutta.

Tosiaan käytiin äitin kanssa lauantaina Matkuksessa shoppaamassa, ostin lautasia ja paistinpannun ja kaikkee tärkeetä ja sit vähän vähemmänkin tärkeetä vähän.
Ja tottakai uus korvahuppari lähti mukaan.
Ja mulla on nykyään otsis.



Väsy-Luna kuittaa ja lähtee koisimaan.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kaasumaanantai.

Käppäilin töihin eilisaamuna, vastaan tuli nainen joka kompuroi. Saavutti tasapainon mutta mun kohdalla kaatui ihan turvalleen. Kysyin tietysti että onko kunnossa, ettei sattunut pahemmin, olenhan kohtelias ja avulias immeinen. Kuulemma ei sattunut. Sain pidettyä pokan vaikka naista tais hieman aavistuksen hävettää. Kaatuessaan naamalleen perä pystyssä töräytti nimittäin aivan jäätävän pierun. *TUMPS* *prrrööööööttt*. Oon saanu siitä lähin kunnon naurukohtauksia, miettikää sitä näkyä ku käännytte huolestuneena kattomaan kaatuvaa ihmistä ja se pierasee naamaa kohen samalla hetkellä. Eisssaaaatana.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Ohmyhgawd muistoja.

Tongin tänään laatikoita, löysin wanhoja ystäväni-kirjoja ym ihanaa. Vähän jos huvitti.
Muistoja ala-asteelta lähtien. Todisteita teiniangstista ja ties mistä elämään kuuluvista lapsellisuuksista. Hubaa! Ja vanhat valokuvat, ei helvetinperkele :D varsinkin lehtileikkeet. Fiu.


Löysin vanhan kilpailutyön, olin joskus kova poika piirtämään. Palkintona saadut vehkeet pääsivät pitkästä aikaa käyttöön (: CreArten kuusi vesivärinappia; kromin- ja kadmiuminkeltaiset, sinoberin- ja karmiininpunaiset ja ultramariinin- ja preussinsiniset. Lisänä Pelikanin sivellin ja vesivärilehtiö.



Tässä huisia värien testausta vuooosien vesiväreilytauon jälkeen. Ihan hyvin saa parilla napilla eri sävyjä. Kännykkäkamerakuva jee.



Päädyin hetkellisen taiteellisuuspuuskan innoittamana myös tarttumaan hiileen. Hiili on varmaan paras (: Saa tummaa ja terävää linjaa ja sitten ihan pehmoista utuakin. Ja jotenkin niin rentouttavaa sormilla häivyttää ja muokata väripintaa. Kokeilin tänään myös kuivaa sivellintä häivytykseen, toimii tarkemmissa kohdissa. Eikä se ole niin justiinsa, hiilityöt saavat olla vähän suttuisia. Eikä sillä että edes osaisin nykyään piirtää, omaksi iloksi voisi vaan ruveta suhraamaan. Jos vaikka vahingossa kehittyisi.



 Ouuuuu. Anatomia ei ole vahvin alue kuten eivät mittasuhteet eivätkä perspektiivitkään :D mutta kai tämän edes joksikin elukaksi tunnistaa.

Lunaliini kuittaa ja toivoo että jaksaisi opetella piirtämään koska se olisi kovin mukavaa.