maanantai 10. helmikuuta 2014

No siis joo. Niin. Siis.

En tiedä taas mistään mitään. Oon nähny niin outoja ja ahistavia unia etten uskalla olla kohta omassa kodissani. Oon taas raapinu itteni verille. Ihan sikakivaa. Ei ahdista eikä vituta lainkaan.

Nyt parin päivän sisään mua on lähestytty muutamalta taholta, vähän oudoissa merkeissä lähinnä. Kuten piikityspyyntö :D Tänään sitten tuli 'käsky' että pitäis nähdä ja jutella asiat halki erään ihmisen kanssa. Mitä jos ei vaan jaksa? Elämä on helpompaa ku on aina itestään. Eikä mein ystävyys enää olis kuitenkaan samanlaista. Kai pitäis oikeesti kattoo peiliin mutta ku ei jaksa. Haha nega-Luna. Johtuu varmaan siitä ku oon näköjään tulossa kipeeks, enhän mä aina näin angstinen oo. Enhän.
Nomut töissä oli kivaa vaikka vähän ärsytti kun sain paljon lisähommaa uuden työntekijän johdosta, mut tietenkin neuvoin niin hyvin ku osasin ja korjailin sen jälkiä. Ei kukaan heti voi osata. Mukavalle tuntu uus miekkonen ja huomenna saan siltä raippaa hihi. Viikot menee tosi nopeesti nykyään. Ja opin koko ajan uutta.

Tosiaan käytiin äitin kanssa lauantaina Matkuksessa shoppaamassa, ostin lautasia ja paistinpannun ja kaikkee tärkeetä ja sit vähän vähemmänkin tärkeetä vähän.
Ja tottakai uus korvahuppari lähti mukaan.
Ja mulla on nykyään otsis.



Väsy-Luna kuittaa ja lähtee koisimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti