Tongin tänään laatikoita, löysin wanhoja ystäväni-kirjoja ym ihanaa. Vähän jos huvitti.
Muistoja ala-asteelta lähtien. Todisteita teiniangstista ja ties mistä elämään kuuluvista lapsellisuuksista. Hubaa! Ja vanhat valokuvat, ei helvetinperkele :D varsinkin lehtileikkeet. Fiu.
Löysin vanhan kilpailutyön, olin joskus kova poika piirtämään. Palkintona saadut vehkeet pääsivät pitkästä aikaa käyttöön (: CreArten kuusi vesivärinappia; kromin- ja kadmiuminkeltaiset, sinoberin- ja karmiininpunaiset ja ultramariinin- ja preussinsiniset. Lisänä Pelikanin sivellin ja vesivärilehtiö.
Tässä huisia värien testausta vuooosien vesiväreilytauon jälkeen. Ihan hyvin saa parilla napilla eri sävyjä. Kännykkäkamerakuva jee.
Päädyin hetkellisen taiteellisuuspuuskan innoittamana myös tarttumaan hiileen. Hiili on varmaan paras (: Saa tummaa ja terävää linjaa ja sitten ihan pehmoista utuakin. Ja jotenkin niin rentouttavaa sormilla häivyttää ja muokata väripintaa. Kokeilin tänään myös kuivaa sivellintä häivytykseen, toimii tarkemmissa kohdissa. Eikä se ole niin justiinsa, hiilityöt saavat olla vähän suttuisia. Eikä sillä että edes osaisin nykyään piirtää, omaksi iloksi voisi vaan ruveta suhraamaan. Jos vaikka vahingossa kehittyisi.
Ouuuuu. Anatomia ei ole vahvin alue kuten eivät mittasuhteet eivätkä perspektiivitkään :D mutta kai tämän edes joksikin elukaksi tunnistaa.
Lunaliini kuittaa ja toivoo että jaksaisi opetella piirtämään koska se olisi kovin mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti