Heräsin kahden maita yöllä johonkin. Ihmettelin outoa valaistusta ja menin ikkunan ääreen. Piti pari kertaa hieraista simmuja kyllä. Taivas oli aivan punainen ja satoi niin pientä ja tiheää räntätihkua että näytti sumulta. Punaisuus vain voimistui 'sumun' ansiosta ja tunnelma oli kuin Muumipeikosta ja pyrstötähdestä. Aika coolia.
Nyt tuolla tuulee niin saatanasti että oli kyllä työn takana päästä kotiin.
Ja joo, mähän olen yleisesti tunnettu siitä etten kovin pidä lapsista. Mutta kyllä mun sydän vaan niin suli tänään. Olin täyttämässä juomahyllyä kun kuulin pienen ja värisevän äänen takaani. Käännyin ja edessä seisoi 6-7-vuotias tyttö kyyneleet silmissä. Kysyin, että mikä on hätänä. Tyttö ojensi lapun jossa luki "voisilmäpitko tai rahkapitko" aikuisen käsialalla. Kysyin, että onko hän yksin kaupassa ja sain nyökkäyksen vastaukseksi. Pala kurkussa rupesi sitten selittämään kuinka äiti päästi yksin kauppaan hakemaan pullaa, "mutta kun en löydä kun en vielä osaa lukea". Tuli kyllä sellainen myötätunnon aalto ettei rajaa. Lähdettiin sitten valkkaamaan yhdessä pitkoa ja varmistin että tytöllä oli tarpeeksi rahaa pitkoon ja yhdessä mentiin kassalle asti.
Varmaan merkittävin asiakaspalvelukokemus tähän mennessä :D mummot vaan ruikuttaa kun lempijogurtti puuttuu ja joka toinen etsii suolaa tai hiivaa, mutta tässä saattoi pelastaa ehkä erään ihmistaimen ensimmäisen ikioman kauppareissun.
Pitää kyllä rajottaa vähän, tätä menoa mulle iskee vielä joku lapsirakkaus ja vauvakuume. Ihme lälly-Luna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti