Oh fug.

Pitkän tauon jälkeen tulen taas avautumaan.

Olen likainen. Ja se on aika helvetin hauskaa!
Ellen olisi järkevä niin olisin myös korviani myöten ihastunut, onneksi tunteiden kontrollointi on yksi niistä jutuista jotka handlaan nykyään aika hyvin. Mutta tekee iloiseksi se, että sai huomata joidenkin ihmisten vielä jaksavan kiinnostaa. On jo turtunut tasapaksuihin miehiin jotka takertuvat heti kun vähän hymyilee. Erilaiset elämäntilanteet ja välimatkat vaan kun ovat yleensä ongelma, ei edes ala ajattelemaan mitään sen kummempaa vaikka kuinka tekisi mieli. Pitää kai sitä jotain olla mitä miettiä yksin petiin kömpiessään. Ja aika saalis olikin, *drool*.

Häissä tuli käytyä tosiaan ja ehkä vähän tehtyä jotain jännää. Ei tainnut jäädä keneltäkään huomaamatta etten saanut silmiäni irti koko illan aikana. Sulaa vahaa. Tätä käy ehkä kerran viiteen vuoteen. Avec taisi jäädä vähän taka-alalle hihih. Tuli niin kuningasolo että jopa kaltaiseni itsetunnoton kurapersevätys teki suoran ehdotuksen ja punoi kankeaakin kankeamman juonen sivullisten saamikseksi pois jaloista, ja se kannatti. Mitä hävittävää? Jos olisi tullut kieltävä vastaus niin olisin silti ollut iloinen, nyt tuli tuplavoitto. Ylitin itseni ja aion jatkaa samalla tiellä. Mitä hauskaa sinkkuilussa on jos ei käytä riippumattomuutta ja vapautta hyväkseen? Ei sillä että kenestäkään aikoisin riippuvainen olla, mutta jos joskus saan nalkkiin noin komean ja mielenkiintoisen, kypsän miehen niin ei tosiaan tee mieli juoksennella kylillä tätäkään vähää.
Onko jotain henkisen kasvamisen merkkejä näkyvissä? On tässä muutama vuosi tullut oltua sinkkuna, rupeaa jo oppimaan tuntemaan itsensä. Mikäs sen parempi lähtökohta aloittaa toiseen tutustuminen ja oppiminen sitä kautta? Saas nähdä. Rima on aika korkealla, mutta minkäs sille voi. Kun kerran saa noin laadukasta lihaa niin ei ole helppoa tyytyä vähempään.

Töissä olin pelkkää hymyä vaikka olikin ihan haistavittupäivä, kolme lavaa kuormaa jätetty iltavuorolaiselle kun ei yleensä ehdi tehdä edes perushommia loppuun. Ei tuntunut missään :) Pomo oli kuin perseelle ammuttu karhu kun en purkanut kuormaa vaan tein omia hommia, jäin sitten vähän ilmaisiin ylitöihin ja jelpin lavan loppuun omatoimisesti kun pomo lähti koisimaan. Pitäsi varmaan saada vähän useammin jos vaikutus on tämä.

Lullu kuittaa ja lähtee lenkille, tsauuuu.